Lapset leikkivät pihalla onnellisina, elämän ensi askeleita.
Olisiko meidänkin tulevaisuus onnea täynnä.
Ja niitäkin onnen hetkiä, kun saisimme viimein pitää lastamme sylissä.
Vai hukummeko maailman turhuuteen, unohdamme tärkeimmän, rakkauden. Vaikka toisillemme luvattiinkin toisin käsi sydämellä.
Uskon meihin
sillä tiedän meidän kulkevan sitä kivikkoista tietä yhdessä.
Huonoimmillasi tiedän ettet voisi kuvitella elämää ilman minua,
sillä minäkin rakastan sinua.
Ja ilman sinua olen hukkunut maailman turhuuteen,
vain yksin sinä annat minulle voimaa palata takaisin valoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti