Olen kulkenut sumussa osan elämästäni. Olen ollut läsnä kun tukeni on ollut tarpeen.
Olen nähnyt elämän kummankin puolen. Sekä hyvän että pahan.
Olen kokenut paljon surua sekä iloa ympärilläni.
Ihminen kestää yllättävän paljon, mutta osa meistä kätkee pahan olon sisälleen.
Miksi uskomme, että on helpompi kätkeä rakkaalta paha olo, kuin että jakaisimme
taakkaamme hänen kanssaan?
Ei ole sanottu, että yksin ihmisen pitäisi raskasta taakkaa kantaa.
Vaan uskaltaa olla rehellinen silloin kun tukea tarvitsee ja vastaavasti
olla vahva ja ymmärtäväinen silloin kun toinen on heikko.
♥
Jos minulla on paha olla, kerron siitä lähimmäiselleni ja haluan huomata
että ympärilläni on ihmisiä jotka välittävät kuinka minä voin.
Miten sinä elät vaikeat vaiheet elämässäsi? Käperrytkö mietteisiisi
vai uskallatko olla juuri sellainen lähimmäisillesi kun aidoimmillaan olet? =)
- merrja. (=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti